Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Ajatuksia elämästä

Lisätty 21.09.2018

Syksyn saapuessa ilmat viilenee ja pimeys lisääntyy. Kesän kauniit ja lämpimät päivät ovat vain muisto.  Tuntuu haikealta jättää kesä taakse ja muistella erilaisia suvitunnelmia.

Elämäkin on kuin vuodenkierto. Keväällä syntyy uutta jonka jälkeen seuraa voimakas kehittymisen ja kasvun aika. Nuoruus ja miehuus on tuota aikaa, kuin kesää, tehokasta kasvun ja luovuuden aikaa. Aika kuluu nopeasti työn ja touhun keskellä. Ennenpitkää huomaakin, että kesä on kääntymässä syksyyn. Huomataan, että takkiin on tarttunut kaikenlaista. Kenties on aihetta katua joitakin asioita, kokemusta on tullut yhdestä sun toisesta asiasta. On tekoja, jotka olisi saanut jäädä tekemättä, on sanoja, jotka olisi saanut jäädä lausumatta. Toki on muistoissa kauniita ja hyviä päiviä jotka mielellään eläisi vaikkapa uudelleen.

Kun 'syksyllä' tarkastelee elettyä elämäänsä, huomaa kuinka nuorena, elämän keväässä  tulevaisuus oli valoisaa, omatunto puhdas ja viaton. Mutta miten on nyt?

Onko sydämeen kylvetty epäilyksen ja epäuskon siemen?  Kasvaako siellä katkeruuden ja anteeksiantamattomuuden juuri? Tavoitteleeko sydämeni omaa etua ja kylpee omassa erinomaisuudessaan?

Paavali kirjoitti 2 Timoteukselle 3 luvussa minkälaisia ihmiset ovat viimeisinä päivinä.
   Ihmiset ovat silloin itserakkaita ja rahanahneita, kerskailijoita, ylimielisiä, pilkkaajia ja vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä ja jumalattomia.    He ovat rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelijoita, hillittömiä ja raakoja, hyvän vihaajia, petollisia, yltiöpäisiä  ja omahyväisiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa.  Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.

 

Kuin tämän päivän uutisista. Onko meidän ajatusmaailma muokkautunut ajan hengen mukaiseksi? Onko käärme luikerrellut meidän paratiisiin salaa?

Näitä miettiessä ja tutkiessa sydäntään, mieleen nousee ajatus siitä mitä Jeesus sanoi Matt.15: 13 Jokainen istutus, jota minun taivaallinen  Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.

Kuinka helposti sydämen maaperään juurtuukaan rikkakasveja ja ohdakkeita jotka tukahduttavat hyvän siemenen. Helposti on tullut sanottua väärä todistus lähimmäisestä, helposti katkeruuden juuri on kasvanut isoksi. Olisikohan korkea aika nousta vastustamaan pahaa ja repiä pois väärät istutukset? Olisiko korkea aika sanoa rohkeasti mitä Jumala tahtoo meidän tekevän? Olisiko korkea aika kertoa kuinka sorrettu ja ahdistettu pääsee vapauteen? On aika pyytää ja antaa anteeksi.

Room. 12:2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Kuitenkin on niin, että kun otamme vastaan Jumalan armon nöyrästi ja kokonaan, niin saamme iloita puhtaasta omastatunnosta ja matka jatkuu iloiten.

Fil.4:4-7 Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!
Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.
Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon,
ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. /eh